Seuraavat muistot on Timo Ala-Rämin haastattelun pohjalta kirjannut hankkeen projektitutkija Annika Nieminen.
Timon isä oli puutarhuri, ja perheen kauppapuutarha sijaitsi Kuortin naapurissa. Raimo rakensi naapuritontille taloa ja oli samalla päivätöissä Paunun kuljettajana. Välillä hän ajoi kuorma-autoa yölläkin. Eräänä päivänä Timo ilmaantui työmaalle mukanaan oma pieni kottikärry lapioineen ja ilmoitti Raimolle pontevasti tulleensa auttamaan rakennustöissä. Raimolla oli valtava työkuorma, mutta sen sijaan, että olisi käskenyt lapsen mennä pois jaloista, hän neuvoikin heti Timolle, mistä kuljetettavaa maa-ainesta voisi ottaa ja mihin kärrätä. Näin Timo siis pääsi talkooavuksi Raimolle. Raimo tarjosi aina ahkeralle talkoolaiselle myös eväitä.
Timon isä oli selvästi vanhempi, sodan käynyt mies ja Raimo vähän nuorempi: hän oli sodan aikana ollut pikkupoika. Ikäero ei kuitenkaan haitannut, vaan he tulivat hyvin toimeen. Jossain vaiheessa kaksikko sai myös luvan kaataa kaupungin metsästä vesaikkoa, josta saatiin sitten polttopuita.
Raimosta ei voi puhua muistamatta miehen ystävällisyyttä, auttamisenhalua ja ihmisläheisyyttä. Aikaa muiden auttamiselle löytyi aina, ja jossain välissä Raimo ehti osallistumaan myös Ala-Rämien saunatalkoisiin. Raimossa yhdistyivät siis äärimmäinen ahkeruus, ystävällisyys ja pitkämielisyys. Timo kertoo oppineensa Raimolta paljon arvoja, jotka ovat jääneet mieleen: ongelmiin keksittiin aina tavalla tai toisella ratkaisu, työtä arvostettiinn ja uusiin asioihin tartuttiin pelottomasti.
Hiljalleen yrittäjän uran käynnistyessä autot tulivat mukaan kuvioihin. Jos Raimo huomasi Timon odottamassa vaikka bussipysäkillä, hän otti aina pojan kyytiin. Pikkupojalle kuorma-auton kyytiin pääseminen oli vaikuttava ja mieleenpainuva kokemus. Poikien kasvaessa he alkoivat yhdessä rassailemaan mopoja. Kuortilla oli paljon työkaluja, ja siellä menopelien kanssa sai touhuta rauhassa. Raimolla oli kasvatuksellinen ote poikien touhuihin: kysyttäessä saatiin neuvoja, mutta omia virheitäkin sai tehdä. Raimo oli viisas mies, ja ymmärsi ihmistä hyvin. Tämä olikin varmasti yrityksen menestyksessä yksi tärkeä tekijä.
Raimon ostaessa Mersun, pääsi Timokin sillä kuljettelemaan pariskuntaa eli Raimoa ja Helviä esimerkiksi teatteriin. Sellaisina päivinä Timo ja Jussi saivat auton käyttöönsä. Tämä oli todella suuri luottamuksen osoitus, ja pojat viettivätkin yhdessä paljon mukavia iltoja. Myöhemmin Timo muutti ulkomaille, mutta Raimo säilyi aina omana itsenään: iloisena ja avoimena naapurinmiehenä, jonka kanssa vaihdettiin kuulumiset.